Aloin käydä Bodypump-tunneilla pari kertaa viikossa heti aloitettuani laihduttaa. Myös spinning eli sisäpyöräily tuntui hyvältä. Kelien salliessa pyöräilin työmatkani, 6 km yhteen suuntaan. Lisäksi kävelin koirien kanssa, välillä lapsi selkärepussa lisäpainona. Pilatesta kokeilin aluksi myös, mutta se ei tuntunut tarpeeksi tehokkaalta. Testasin muutamia muitakin ryhmäliikuntatunteja, mutta oikeastaan vain spinning ja pumppi vakiintuivat.  

Kevään mittaan uskaltauduin juoksemaan. Silloin olin pudottanut jo muistaakseni 10-15 kg, joten ihan kamalan raskasta se ei ollut. Työpaikalta onneksi löytyi pitkän linjan urheilijoita ja kuntoilijoita, joiden ansiosta juokseminen muuttui miellyttäväksi. Niin, idea siis on, että juostaan tosi hiljaa, ihan hissutellen! Juostessa täytyy pystyä puhumaan hengästymättä, muuten se on liian rankkaa. Eli ei veren makua suussa, sillä niin ei kukaan jaksa harrastusta kauaa!!!

Juokseminen on ihanaa. Mutta ei se heti sitä ollut. Piti oppia hidas vauhti ja tajuta, että vasta noin puolen tunnin hölkkäämisen jälkeen alkaa tuntua mukavalta. Sekin oli oivallettava, että hikoilu kuuluu asiaan, ja unohdettava kastumisen olevan epämukavaa. Hyvillä fiiliksillä jalka nousee kuin itsestään, mutta masentuneena lenkkarit painavat. 

Kävin pumpissa 2-3 kertaa viikossa, pyöräilin työmatkat kun pystyin (yleensä 3-4 kertaa viikossa, matka 6 km) ja hölkkäsin 2-4 kertaa viikossa. Paino laski kilon per viikko tammikuusta toukokuuhun. Ja kunto kasvoi!

Tämän kaiken keskellä sain vielä lopputyöni valmiiksi ja paperit ulos yliopistolta huhtikuussa 2008.