Takkuaa, takkuaa tämä blogin pitäminen. Näin tietty käy, jos vain juoksee, jumppaa, hiihtää, ui ja pyöräilee ja yrittää siinä sivussa hoitaa myös työnsä sekä velvoitteensa äitinä, vaimona ja huushollerskana. 

Olen osallistunut Kisakeskuksen maratonkouluun, joka tähtää Tukholman maratonille. Tällä hetkellä on meneillään kolmas ja viimeinen kurssiviikonloppu, mutta ylläri pylläri, minä istun kotona Feldenit nivusessa tätä juttua pykäämässä! Syynä on tulehdus lonkan limapussissa, iliopsoasbursiitti, joka alkoi maaliskuun 20. päivän tienoilla pienenä pistävänä tunteena oikeassa nivusessani. Kipu tuntui lonkkaa koukistaessa eikä vielä haitannut liikkumista, joten jatkoin juoksemista ja jumppaamista normaalisti. Viikkoa myöhemmin täytin 35 vuotta, siis saavutin virallisen veteraani-iän(!), ja seuraavana päivänä nivunen sanoi sitten sopparinsa irti. Kipu oli niin kova, että juokseminen oli mahdotonta ja kävelykin sattui. Ekaa kertaa ikinä soitin kotoa noutajan poimimaan minut ja Inke-koiran kumipyörille. Sen jälkeen kävin viikon aikana kahdesti kokeilemassa juoksua lyhyellä lenkillä ja totesin, ettei onnistu. Ja minä nyt kuitenkin olen juossut eräästä maratonista viimeiset 32 km nyrjähtäneellä nilkalla, etten siis ihan turhasta keskeytä. Lepo, kylmä, NSAIDS, hieronta ja laserakupunktio ovat olleet kokeilun alla nyt melkein 2 viikkoa, ja ylihuomenna on kontrolli, jossa ehkä kortisonia tarjolla intrabursaalisesti. Tämän vuoksi minulta jäi Jyväskylän veteraanien MM-kisojen puolimaraton juoksematta, saa nähdä pääsenkö HCR:llekään. 

Kisiksen maratonkoulusta vielä sen verran, että sieltä olen saanut tälle talvelle juoksuohjelmat, joita olen pyrkinyt tunnollisesti noudattamaan. Kuitenkin viimesyksyinen triathlonkärpäsen puraisu on saanut minut vaihtamaan yhden lenkin viikossa uintitreenehin, ja koska olen toivottoman huono tekemään lihaskuntoliikkeitä kotona, olen käynyt vatsa-pakarajumpassa sen sijaan. Lisäksi juoksuani analysoitiin videolla ja livenäkin, ja sen perusteella en nosta polviani tarpeeksi, jolloin askel jää matalaksi ja lyhyeksi. 

Epäilen lisääntyneen juoksumäärän ja yritysten nostella polvia ylemmäs johtaneen osaltaan tähän kirottuun rasitusvammaan. 

Hiihdin myös muutaman kerran. Todellinen innostus sai alkunsa, kun miehelleni nanoja ostettaessa tarttui puolivahingossa mukaan myös pari upeita vapaan tyylin Madshuseja, joilla pääsin viimein toteuttamaan lapsuuden unelmaani ja hiihtämään koiran kanssa. Saimaan jäällä oli helmikuussa aivan mieletön hankikanto ja samaan aikaan upeat aurinkoiset säät, ja siellä me viiletimme tuhatta ja sataa! Siinä mummojen päät pyörivät, kun turboahdettu moottori kiiti ohi.  Kävimme toki myös oikealla ladulla, missä toiset koirat nostattivat vauhdin aivan omiin sfääreihinsä niinikään. Kuitenkin se jäällä liitäminen, siinä sitä oli jotain!

Kevään ja kesän suunnitelmia:

  • 8.4. Jyväskylä: Veteraanien MM-hallit, puolimaraton
  • 5.5. Helsinki City Run, joka oli tarkoitus juosta Tukholman maratonin tavoitevauhdilla n. 5.18/km tai jotain...
  • 2.6. Asics Stockholm Marathon 2012, tavoiteaika oli jossain 3.40-3.45 tienoilla, mutta nyt olen tyytyväinen jos pääsen edes juoksemaan
  • 1.7. Vantaa Triathlon, pikamatka, kuntosarja
  • 11.8. Kuopio Triathlon, matka vielä auki, kuntosarja
  • Näiden lisäksi muita tri-kuntosarjoja tilanteen mukaan, esim. Pajulahti, Sastamala, Iisalmi, Helsinki City Triathlon, 
  • 22.9. Kullervo-maraton tällä kertaa luultavasti kokonaisena

Triathlonia varten minulla on hankittuna lukkopolkimet ja tri-pyöräilykengät, fillarina saa luvan toimia viime keväänä hankittu cyclocrossarini. Niin ikään vaatekomerossa odottavat kilpailuasu ja pyöräilylasit.  Yksi märkäpuku kävi jo kokeiltavana, mutta eihän se edes mennyt päälle... jäi jumittamaan reisistä eikä noussut ylemmäs, pyh. Mietin tässä, karistanko ensin tässä joulun aikaan ja nyt viime viikkoina ansaitut ylimääräiset 3-4 kg ja tilaan sitten uutta, vai pitäisikö jatkaa sovituskierrosta heti. Suomessa on tosi vähän tarjontaa, ja ulkomailta tilatessa täytyy maksaa palautuskustannukset itse, joten muutama palautus nostaa loppukustannuksia merkittävästi.

Maratonkoulun aikana olen useaan otteeseen kiristellyt hampaitani ohjelman ja typerien tavoitteideni takia. Sen lopputuloksena aion jatkossa keskittyä lähinnä nauttimaan liikkumisesta, tuloksista viis. Toki aion osallistua maratoneille ja triathlonin kuntosarjoihin, mutta fiilistelymielessä, virkistykseksi! Juoksemisen, uinnin ja pyöräilyn pitää olla kivaa. Haluan pitää itseni  terveenä, ja liiallisuus treeneissä ja tulostavoitteissa vie hommaa väärään suuntaan. Tästä syystä olen harkitsemassa, liitynkö edes tri-seuraan, sillä pelkään sen taas kehittävän suorituspaineita. Tietty samanhenkinen seura olisi aina tervetullutta!