Treenasin kovaa koko talven tähtäimenäni Tukholman maraton, ja syksyllä myöhemmin joku toinen, ehkä Joutseno, Vantaa tai Jyväskylä. Siinä välissä oli tarkoitus kahlata pika- ja perusmatkan triathlonkisoja, tosin vain kuntosarjassa. Mutta suunnitelmat muuttuivat.

Alkukeväästä alkoi sattua nivuseen. Aluksi tunne oli vain vähän epämiellyttävä, kiristyksen tapainen, mutta viikon kuluttua jouduin soittamaan mieheni hakemaan minut lenkiltä kotiin yritettyäni ensin kinkata pari kilometriä. Kipu äityi voimakkaaksi, pistäväksi, ja tuntui askeleessa sekä silloin, kun kumartuneena kuorma oli kipeällä jalalla, esim. toiseen jalkaan seisten sukkaa laittaessa. Luulin sitä pitkään bursiitiksi, mutta lopulta oli pakko lähteä magneettikuviin. Ja kas, syyksi paljastui reisiluun kaulan rasitusosteopatia eli murtuman esiaste! Lisäksi lonkkaa ympäröivästä rustorenkaasta löytyi lyhyt repeämä. Selästäkin löytyi vikaa, joka tosin oli lähinnä sivulöydös mutta vei minut fysioterapiaan.

Reisiluun kaulan osteopatia todettiin parantuneeksi loppukesästä, ja aloin tehdä pieniä juoksulenkkejä. Pari viikkoa kerkesin, ja sitten alkoi juostessa polvi tuntua epävakaalta, se ikään kuin muljui alamäkeen juostessa. Seuraavana päivänä ihmettelin, miten minulla onkin tuollaista läskiä polven päällä, ennen kuin tajusin että sitä on vain toisessa polvessa, eli jonkinlaista turvotusta.  Lepäsin pari viikkoa, ja sitten ykskaks kesken juoksun, ihan tasaisella, tuntui karmea vihlaisu polven takana. Sen jälkeen vihloi polven etuosaa, lumpion takaa tai päältä, karmeasti rappuja laskeutuessa, ja kävelyilläkin alkoi pakottaa polvitaivetta.  Pääsin magneettikuviin (edullinen magneetti löytyy Helsingistä, Unilabs Mediscan), ja - tadaa - polvesta löytyi rasitusosteopatia! Lisäksi löytyi pohjelihaksen kiinnityskohdan repeämä (m. gastrocnemiuksen mediaalipää revennyt osittain irti reisiluusta), siitä se vihlaisu.

Eli tässä sitä nyt möllötetään, eikä päästä mihinkään.