Viimevuotiset juoksutapahtumat, joihin osallistuin, tai ainakin ne mitkä vielä muistan:

Puolimaratonit

• 14.5.2011 Lappeenranta 1.51.42
• 24.7.2011 Savonlinna 1.47.56
• 24.9.2011 Joutseno 1.46.47

20.8. Helsinki City Marathon (20.8.2011) 3.57.35

28.8. Helsinki City Triathlon (28.8.2011) 46.14,0 (uinti 300 m 7.07, pyöräily 10 km 23.44, juoksu 3 km 15.24)

17.9. Lääkärikymppi 49.21

Canicross- eli koirajuoksukisat

• 9.10. Imatralla (5 km, 23.16,1) 
• 13.11. Lappeenrannassa (4 km, 17.32)

Imatralla oltiin vikoja ja Lpr:ssa ekoja Inken kanssa.  

Takkuaa, takkuaa tämä blogin pitäminen. Näin tietty käy, jos vain juoksee, jumppaa, hiihtää, ui ja pyöräilee ja yrittää siinä sivussa hoitaa myös työnsä sekä velvoitteensa äitinä, vaimona ja huushollerskana. 

Olen osallistunut Kisakeskuksen maratonkouluun, joka tähtää Tukholman maratonille. Tällä hetkellä on meneillään kolmas ja viimeinen kurssiviikonloppu, mutta ylläri pylläri, minä istun kotona Feldenit nivusessa tätä juttua pykäämässä! Syynä on tulehdus lonkan limapussissa, iliopsoasbursiitti, joka alkoi maaliskuun 20. päivän tienoilla pienenä pistävänä tunteena oikeassa nivusessani. Kipu tuntui lonkkaa koukistaessa eikä vielä haitannut liikkumista, joten jatkoin juoksemista ja jumppaamista normaalisti. Viikkoa myöhemmin täytin 35 vuotta, siis saavutin virallisen veteraani-iän(!), ja seuraavana päivänä nivunen sanoi sitten sopparinsa irti. Kipu oli niin kova, että juokseminen oli mahdotonta ja kävelykin sattui. Ekaa kertaa ikinä soitin kotoa noutajan poimimaan minut ja Inke-koiran kumipyörille. Sen jälkeen kävin viikon aikana kahdesti kokeilemassa juoksua lyhyellä lenkillä ja totesin, ettei onnistu. Ja minä nyt kuitenkin olen juossut eräästä maratonista viimeiset 32 km nyrjähtäneellä nilkalla, etten siis ihan turhasta keskeytä. Lepo, kylmä, NSAIDS, hieronta ja laserakupunktio ovat olleet kokeilun alla nyt melkein 2 viikkoa, ja ylihuomenna on kontrolli, jossa ehkä kortisonia tarjolla intrabursaalisesti. Tämän vuoksi minulta jäi Jyväskylän veteraanien MM-kisojen puolimaraton juoksematta, saa nähdä pääsenkö HCR:llekään. 

Kisiksen maratonkoulusta vielä sen verran, että sieltä olen saanut tälle talvelle juoksuohjelmat, joita olen pyrkinyt tunnollisesti noudattamaan. Kuitenkin viimesyksyinen triathlonkärpäsen puraisu on saanut minut vaihtamaan yhden lenkin viikossa uintitreenehin, ja koska olen toivottoman huono tekemään lihaskuntoliikkeitä kotona, olen käynyt vatsa-pakarajumpassa sen sijaan. Lisäksi juoksuani analysoitiin videolla ja livenäkin, ja sen perusteella en nosta polviani tarpeeksi, jolloin askel jää matalaksi ja lyhyeksi. 

Epäilen lisääntyneen juoksumäärän ja yritysten nostella polvia ylemmäs johtaneen osaltaan tähän kirottuun rasitusvammaan. 

Hiihdin myös muutaman kerran. Todellinen innostus sai alkunsa, kun miehelleni nanoja ostettaessa tarttui puolivahingossa mukaan myös pari upeita vapaan tyylin Madshuseja, joilla pääsin viimein toteuttamaan lapsuuden unelmaani ja hiihtämään koiran kanssa. Saimaan jäällä oli helmikuussa aivan mieletön hankikanto ja samaan aikaan upeat aurinkoiset säät, ja siellä me viiletimme tuhatta ja sataa! Siinä mummojen päät pyörivät, kun turboahdettu moottori kiiti ohi.  Kävimme toki myös oikealla ladulla, missä toiset koirat nostattivat vauhdin aivan omiin sfääreihinsä niinikään. Kuitenkin se jäällä liitäminen, siinä sitä oli jotain!

Kevään ja kesän suunnitelmia:

• 8.4. Jyväskylä: Veteraanien MM-hallit, puolimaraton
• 5.5. Helsinki City Run, joka oli tarkoitus juosta Tukholman maratonin tavoitevauhdilla n. 5.18/km tai jotain...
• 2.6. Asics Stockholm Marathon 2012, tavoiteaika oli jossain 3.40-3.45 tienoilla, mutta nyt olen tyytyväinen jos pääsen edes juoksemaan
• 1.7. Vantaa Triathlon, pikamatka, kuntosarja
• 11.8. Kuopio Triathlon, matka vielä auki, kuntosarja
• Näiden lisäksi muita tri-kuntosarjoja tilanteen mukaan, esim. Pajulahti, Sastamala, Iisalmi, Helsinki City Triathlon, 
• 22.9. Kullervo-maraton tällä kertaa luultavasti kokonaisena

Triathlonia varten minulla on hankittuna lukkopolkimet ja tri-pyöräilykengät, fillarina saa luvan toimia viime keväänä hankittu cyclocrossarini. Niin ikään vaatekomerossa odottavat kilpailuasu ja pyöräilylasit.  Yksi märkäpuku kävi jo kokeiltavana, mutta eihän se edes mennyt päälle... jäi jumittamaan reisistä eikä noussut ylemmäs, pyh. Mietin tässä, karistanko ensin tässä joulun aikaan ja nyt viime viikkoina ansaitut ylimääräiset 3-4 kg ja tilaan sitten uutta, vai pitäisikö jatkaa sovituskierrosta heti. Suomessa on tosi vähän tarjontaa, ja ulkomailta tilatessa täytyy maksaa palautuskustannukset itse, joten muutama palautus nostaa loppukustannuksia merkittävästi.

Maratonkoulun aikana olen useaan otteeseen kiristellyt hampaitani ohjelman ja typerien tavoitteideni takia. Sen lopputuloksena aion jatkossa keskittyä lähinnä nauttimaan liikkumisesta, tuloksista viis. Toki aion osallistua maratoneille ja triathlonin kuntosarjoihin, mutta fiilistelymielessä, virkistykseksi! Juoksemisen, uinnin ja pyöräilyn pitää olla kivaa. Haluan pitää itseni  terveenä, ja liiallisuus treeneissä ja tulostavoitteissa vie hommaa väärään suuntaan. Tästä syystä olen harkitsemassa, liitynkö edes tri-seuraan, sillä pelkään sen taas kehittävän suorituspaineita. Tietty samanhenkinen seura olisi aina tervetullutta!

Koiran kanssa juokseminen on paljon mukavampaa kunnon varusteilla, kun ei tarvitse pitää hihnaa kädessä eivätkä nykäykset satuta selkää.

Tässä linkkivinkit varusteiden hankintaan:

• Valjakkourheiluliiton nettikauppa: http://www.vul.fi/postimyynti2.htm
• ZeroDC, tsekkiläinen valmistaja: http://www.zerodc.cz/?lg=en

Inkellä on Zeron lyhytselkäiset valjaat, hihna on ManMatin kisahihna, ja minun vyöni on Zeron leveä nivusremmillinen ranskalaisella kiinnityksellä varustettu versio.

•  yli 20 astetta: hihaton paita, lyhytlahkeiset trikoot
• 15-20 astetta: kaprit ja lyhythihainen paita
• 10-15 astetta: ohuet pitkät trikoot ja lyhythihainen paita
• 5-10 astetta: pitkät trikoot ja pitkähihainen paita
• 0-5 astetta: talvitrikoot tai pitkät trikoot, pitkähihainen paita ja ohut takki
• -5-0 astetta: talvitrikoot, pitkähihainen paita, tukevampi tuulitakki
• -10- -5 astetta: urheilukerrasto, talvitrikoot, vuorillinen hiihtotakki
• -15- -10 astetta: urheilukerrasto, talvitrikoot tai hiihtohousut, fleece, vuorillinen hiihtotakki
• alle -15 astetta: urheilukerrasto, fleecepusero, hiihtopuku, jossa väljät vuorilliset housut ja takki

Nastalenkkarit, jos on lunta ja jäätä.

Minun juoksuaskeleeni rytmiin sopivia kappaleita:

Carpenters:

• Top of the world
• Jambalaya

Roxette

• The look
• Run to you

Lisää hakusessa!

Blogin pitäminen on jäänyt, mutta ehkä olisi syytä jatkaa? Asiaa on paljon, sitähän ehtii miettiä megapitkiä tallatessa. Viimeksi toissailtana keksin paljonkin juttua tänne.

Tässä välissä on tapahtunut paljon ja toisaalta ei mitään. Viime vuonna juoksin kaksi maratonia, Prahassa aikaan 4.10 ja Helsingissä 4.17. Syksyllä kipitin yhden puolikkaan aikaan 1.54, ja nyt toukokuun puolivälissä 1.51. Seuraava maraton on Helsinki City Marathon 20.8.11. Toivon juoksevani sen alle neljän tunnin.

Tulokset siis pikemminkin huononivat kuin paranivat viime vuonna, tosin HCM:lla sää oli aika kuuma. Tämän taustoja selvittääkseni kävin huhtikuun alussa juoksumattotestissä selvittämässä mm. kynnyssykkeitäni. Se olikin aika paukku: maksimi 173! Kynnykset olivat aerobinen 141 ja anaerobinen 160, eli olen tehnyt tietämättäni tosi paljon vauhtikestävyystreeniä, eli melkein kaiken... ja paljon myös maksimivauhtista, eli syke AnaK:n ja maksimin välissä, todellista hulluutta siis. Maksimihapenottoni oli 50,3 ml/kg/min, mikä tarkoittaa erinomaista kuntoa (ikäisilläni naisilla jo 44 olisi ollut erinomaista tasoa). 

Nyt olen juossut paljon maltillisemmilla sykkeillä, ja kumma juttu, miten nopeasti siihen tottuu. Nyt nimittäin sykkeen kohoaminen yli 145:n tuntuu jo raskaalta, vaikka aiemmin pidin sitä normirasituksena. Samaan aikaan olen lisännyt kilometrejä, ja täytyy sanoa, että kevyemmältä tuntuu näin. Alle 10 km lenkit tuntuvat lähinnä verryttelyltä, ja 14 km on peruskamaa.

Juokseminen tuntuu mukavammalta myös siksi, että nyt minulla on KOIRA. Eikä mikä tahansa koira, vaan yksivuotias belgianpaimenkoiranarttu Inke, joka ihan oikeasti jaksaa juosta edelläni KAIKKI lenkkini. Koira on se syy, miksi olen juoksuun päätynyt vaikkapa uinnin sijasta, ja sen vain tunnun tarvitsevan mukaani. Koko ajan tässä on koiria pyörinyt, mutta muut eivät ikänsä ja kokonsa puolesta sovi minun juoksulenkeilleni.

 Maanantai

Pitkä hiihto 25 km, 2 h 51 min, keskisyke 130 (54%). Väsytti tosi kovasti lopussa, mutta tunne oli mahtava, kun olin saanut lenkin tehtyä!

Kaikki mukana ollut Dexal kului. Minulla on n. 7 dl muovipullo ja pieni termari. Laitan lämmintä muovipulloon ja juon siitä ensin. Kun lämmin juoma vähenee ja jäähtyy, kaadan sinne termarista vähän kerrallaan. En tykkää juoda liian kuumaa, siinä kun palaa suu.

Sää oli upea, pakkasta 13-15 astetta ja aurinko paistoi. Puut ovat täällä kauniisti kuurassa. 

Kännykän akku tilttasi pakkasessa, kun luultavasti joku lehtimyyjä yritti soittaa. Laitoin kännykän takin taskusta ensin rintsikoihin lämpiämään ja sitten vyölaukkuun selkääni vasten, mikä piti sen toimintakunnossa. Mp3-soittimen akku oli tyhjentynyt laatikossa kotona, ja olisi pitänyt tajuta tarkistaa sen lataus ennen matkaan lähtöä. Nyt se toimi pikaladattuna vain alle tunnin.

Tiistai

Aamulla kävelyä tunnin verran hyvässä seurassa koirat mukana. Jalat tuntuivat vielä aika väsyneiltä, ja ratsastuslihaksia vähän kiristi.

Minulla oli mieli tosi maassa ties kuinka monesta syystä. On asioita, joista puhuminen on liian vaikeaa, ja ne alkavat hiertää, kun liian kauan vaikenee. Siihen pari muuta ikävää juttua, ja a vot. Lisäksi en ole aikoihin uskaltanut käydä vaa'assa ja olen ollut ihan varma, että painan nyt 63 kg tai yli. Tavoitehan on 58 kg, syksyllä olin jo alle kilon päässä siitä, mutta pitkä yskä ja joulu hoitelivat kolmisen kiloa takaisin.

Illalla puolen tunnin spinning - pala kakkua - ja 45 min Bodypump, ylävartalo siis. Laitoin isot (2 x 7,5 kg) painot rintaa varten, mutta jaksoin! Olin ihan raato sen jälkeen, hyvä että jaksoin pestä hiukseni suihkussa. Muttamutta: paino 61,1 kg!!! IHANAA! En ollutkaan lihonut, päin vastoin! 

Kotona tuoksui pulla. Minulla on ihana mies! Iltapalaksi laskiaispullaa. 

Keskiviikko: Reipas juoksulenkki, 13 astetta pakkasta, kaunis sää. Verryttely 22 min, sitten koira kotiin, jonka jälkeen 157 keskisykkeellä 40 min. Vauhtia kertyi 5'38 min/km, minkä tietysti toivoisin olevan enemmän, mutta on tuokin jo ihan kohtuullinen. Jaksoin hyvin, itse asiassa vähän petyin kun tuli aika vastaan. Ihan selvästi jossain sykkeen 160 paikkeilla juokseminen muuttuu työläämmäksi, sillä viimekesäiset 160-165 sykkeillä tehdyt kovat lenkit tuntuivat älyttömän paljon raskaammilta. Lopuksi vielä 1,5 km hölkkä kotiin, siihen meni 10 min. Yhteensä 1 h 13 min, tunne hyvä.

Torstai: kevyttä kävelyä rantaan ja hiihtelyä yht. 1,5 h jäällä koirien kanssa. Hanki oli ohut jään päällä, eli vaikka umpihangessa mentiin, ei se ollut kovin raskasta. Palautumispäivä. Hiukan karheutta kurkussa.

Perjantai: aamusta lähtien olo tuntui nuhaiselta ja kurkku vähän karhealta, joten jätin hiihdon väliin. Iltapäivää kohden olo parani, joten uskaltauduin vatsa-pakarajumppaan, sisäilma kun on pakkasta hellävaraisempaa, eikä lihaskuntotreenikään juuri hengästytä. Tyytyväinen olin, että tuli käytyä.

Lauantai: alunperin tänään piti käydä vatsa-pakarajumpassa. Koska kävin edellisenä päivänä jumpassa hiihdon sijaan, ja tänään aamulla oli 26 astetta pakkasta ulkona, ja kurkkuni karhea edelleen, harkitsin tosi pitkään, pidänkö ihan täyden lepopäivän. En sitten pitänyt, vaan tein kaipaamani aerobisen treenin spinningtunnilla. Poljin ihan kevyesti, hiki tuli, mutta en nostanut sykkeitä juuri peruslenkin tasoa korkeammalle. Ei minulla silti mittaria ollut, ihan tunteella vaan rehkin.

Syvästi ihmettelen sitäkin tyyppiä, jonka syke yhteisellä näyttöruudulla vilahti jopa 100%:ssa. Toisellakin huhkijalla syke huiteli 90%:n tuntumassa, ja näillä molemmilla kovat, yli 80%:n sykkeet lähes koko tunnin ajan. Siis rasvanpolttotunnilla...!

Syöminen meni hiukkasen penkin alle. Sorruin suklaarusinoihin, banaanilastuihin ja nallekarkkeihin. Nyt on ähky.

Sunnuntai: pitkä lenkki jäänee väliin, lauantai-iltapäivästä lähtien olo on ihan oikeasti kipeä. Ehkä käyn kävelemässä. Siivota ainakin pitäisi, sillä viikon päästä meillä vietetään 6-vuotissynttäreitä.

Maanantai

Jumppa 1'15 h, ihan hyvä, tuntui jaloissa ja käsissäkin. Sitten haettiin tyttöjen kanssa Valtsusta vähän mutustettavaa...

Tiistai

Aamupäivällä rennot(?) 3 min vedot 3 min palautuksin. Verryttelyt alkuun 15 min ja loppuun 9 min. Keskisykkeet vetojen aikana 151, 156, 158, 155, 156 ja 160 (75% Karvosen kaavalla on n. 157). Tuntui oikein hyvältä, on se kolme minsaa kuitenkin aika lyhyt pätkä. Vain viimeinen veto tuntui raskaalta ja sen jälkeen vähän pisti ylös vasempaan kylkeen.

En ole millään lailla varma maksimisykkestäni (190). Kerran on mittari näyttänyt - canicross-kisoissa - lukemaa 185. Laskennallisesti se voisi olla jopa 195. Pitää ehkä joskus tehdä testi.

Keskiviikko

Siivouspäivä.

Torstai

Vieraita, lepo.

Perjantai

Mäkisessä maastossa reilut 10 km (6 x 1,7 km) rennosti. Aikaa meni 1'07, keskisyke 121 (47%!!!). Hiihtäessä ei ilmeisesti syke nouse samalla lailla kuin juostessa, tai sitten minulla vain tosi kehno hiihtotekniikka, enkä pääse kovempaa, jolloin sykekään ei nouse. Hiihtäminen kuitenkin väsyttää kroppaa selvästi juoksemista enemmän.

Lauantai

Ensin luonnontieteellisessä museossa lasten kanssa pari tuntia, sitten Apassionataa katsomassa, ihanaa! Lepopäivä.

Sunnuntai

Ratsastusta 1 h. Kivaa, erilaista. Vähän väistöjä, ravipuomeja, laukannostoja kolmikaarisella kiemurauralla ja laukkaympyrää. Ratsastan nykyisin vain muutaman kerran vuodessa. Olimme reissussa, siksi en juossut viikonloppuna. Pitkälle hiihtolenkille ehtii maanantaina, kun olen hiihtolomalla!

Maanantaista tuli lepopäivä.

Tiistaina tarvoin tunnin verran hangessa ystäväni ja koiriemme kanssa.

Keskiviikkona reipas lenkki: verryttelyä n. 20 min, sitten 155:n keskisykkeellä 8 km/45 min, loppuun vartin hölkkäverryttely. Nastalenkkarit, ei koiraa, pakkasta muutama aste, hyvä keli. 5:40 min/km, ei ihan riitä tavoitteeseen, vai pitäisikö huomioida talvikelin vaikutus? Tavoite oli 5:20. Matolla on mennyt samoilla sykkeillä luokkaa 4:40 2 vk sitten, onko ero noin iso?

Torstaina oli pakko siivota, siksi henkireikäni eli spinning 30 min, Bodypump 30 min ja päälle venyttelyt jäi pois. Suuri harmitus, mutta ei voi mitään. Illalla puolen tunnin kävely koirien kanssa.

Perjantaina 7,5 km perushiihto, 50 min.

Lauantaina vatsa-pakarajumppa 1 h, TOSI hyvä!

Sunnuntain 20-kilometrinen hiihto kutistui 17-kilsaiseksi, kun eksyin (jouduin?) väärään suuntaan, ladun reuna petti niin ettei voinut tasatyöntää, ja keli muuttui aika kurjaksi ja luisto hävisi tyystin. Sieltä skutsista sitten soittelin kotiin, että missäs päin olen? Ja isäntä haki kotiin lämpimään...

Täysin hallitsematonta. Suklaata, karkkia, kakkua, popcornia, suolatikkuja, pähkinöitä, mitä vaan...! Fiilikset huonot, en uskaltanut tänään edes vaakaan. Tätä menoa lihon muodottomaksi taas.  Tätä on nyt ollut joulusta asti, mutta pahenee vaan. Olin lähes tavoitepainossani syyskuussa, itse asiassa vain kiloa vaille! Joulun alla sairastuin ja liikkuminen jäi nollille, painoa tuli kolmisen kiloa, mikä näkyy heti roikkuvana läskinä keskikehossa. Sitä en nyt millään tunnu saavan pois.

Miten saisin itseäni niskasta kiinni?